Kesä 2014

Olen jo jonkun aikaa ajattellut kertoa kesästäni. Vaikka se ei kovin ihmeellinen ollutkaan. Tässä tulee nyt kesäni kuvien muodossa. =)

Valmistuin kesällä Portaanpään kristillisestä opistosta Lastenohjaajaksi, joten kesä alkoi juhlimalla minun valmistumistani, sekä serkkujeni Maijun ja Matiaksen lakkiaisia. Valitettavasti lakkiaisista ei ole minulla yhtään valokuvaa, kun kamera jäi kotiin. :/ 

Rakas ukkini täytti 80-vuotta! Lahjaksi hän sai uuden ruohonleikkurin, joka komeilee myös kuvassa.

 

Juhlimme myös serkkuni Katja häitä. Häät olivat ihanat, kun juhlat olivat maalla järven rannalla!

Kävimme Joonaksen kanssa Hollannissa, Amsterdamissa Joonaksen siskos Erjan ja hänen poikansa Kelilein kanssa. Oli minun ensimmäinen lentokone matka! Kyllä jännitti! :D

Ulkoilimme myös paljon nyt edesmenneiden kaniemme kanssa, jotka kulkivat mukanna joka paikassa. Lämmöllä muistellen Tymi ja Hatsi <3

Hollannin reissun jälkeen sain ajokortin, jonka jälkeen olenkin toiminut kuskina sukulaisille. Tässä olemme tulossa ukin juhlista siskoni Nooran ja serkkuni Matiaksen kanssa. :D

Asuuko meillä tavara varas?

Nyt alkaa oikeesti jo ärsyttämään, kun meiltä häviää tavaraa. Ruokailu välineistä lusikoita ja haarukoita on mystisesti hävinnyt sekä isoja juomalaseja, kumpikaan meistä ei ole rikkonut niitä tai vienyt minnekkään.

Mutta kaikein eniten ärsyttää että en löydä toisia auton avaimia mistään, en voi ymmärtää minne ne on hävinnyt kun vasta siivosimme kämpän kunnolla eikä avaimista näkynyt jälkeäkään. Samoin uusi huulirasvani on hävinnyt.

En sitten tiedä onko Nana kulettanut tavaroita jonnekkin vai olenko itse löytänyt avaimille ja huulirasvalle näin hyvä paikan, että en enää tiedä mistä etsiä. :D

Kun ei tiedä mitä tehdä...

Taas ollut sellainen päivä, kun ei tiedä mitä ihmettä tehdä tai sanoa... Joonas ei ole puhunut minulle koko päivänä mitään, paitsi silloin kuin kaverini Jani ja hänen miehensä Eeri kävi kylässä...

En tiedä oonko tehnyt jotain väärin vai mikä ihme on, asiasta kun kysyy ei tule mitään vastausta. Lähestyä kun yritää ei tule minkään laista vastakaikua. Tälläisiä mökötyksiä ollut viimeaikoina useasti, mutta ei koskaan näin pitkään kestävää. En tiedä mitä ihmettä minun pitäisi tehdä, antaa vain olla ja odottaa?

Tämä tiedottomuus on todella ahdistavaa... Olen tänään yrittänyt keskittyä omiin asioihin, eli miettiä töitä, omaa hyvin vointia sekä yleistä viihtyvyyttä, tuli ahdistuneisuudessa järjesteltyä vihdoinkin nuo kirja hyllyt! Eli jotain hyvääkin kai tässä päivässä on ollut.

Saatiin myös isän kanssa vietyä Skootterista rekisteri kilpi pois, jotta ei tarvitse maksaa vakuutuksia, kun kukaan ei Skootterilla ole ajamassa nyt.

Mutta vielä tuohon töiden etsimiseen, en ymmärrä miten voi olla mahdollista että mistään ei tunnut saavan mitään. Vielä on ensi viikolla se yksi sijaisuus, mutta mitä taas sen jälkeen? Mitä vielä voi tehdä kun päiväkodeissa on minun yhteystiedot, mutta mistään ei kuulu mitään, kai jossain sijaisia tarvitaan Iisalmessakin? En oikein enää tiedä mistä kysellä ja mitä tehdä, opiskelukaan ei oikein kiinnosta, enkä tiedä mitä lähtisi edes opiskelemaan ja auttaisiko se edes mitään...

Äääh, jospa asiat lähtisi selviämään ja elämä tässäkin talossa taas normaalisoituisi. Kotona löhöileminenkin alkaa olla tylsää. :/

Uusi arki

Joonas on ollu nyt kuukauden ajan töissä lehden jakajana, eli tekee työnsä yöllä. Vieläkin hieman opettelua uuteen rytmiin niin Joonaksella kuin minullakin. Minä menen myöhemmin nukkumaan ja herään aijemmin, joten joutuu miettimään mitä tekee, jotta ei herätä toista. :D

Itse sain kahdelle päivälle töitä, eli olin nyt keskiviikkona 24.9 ja toisen kerran 3.10. Näinä päivinä teen siis sijaisuuksia Lapinlahdella Jussin pihan päiväkodissa, eli Joonaksen siskon Hennan työpaikalla.

Nana on kasvanut hurjasti siitä mitä se meille tuli. :D Mutta edelleen on leikkisä ja tutkii paikkoja innoissaan, sekä nukkuu sylissä. Ulkona ollaan käyty valjaissa muutaman kerran, mutta kelit alkaa olla sen verran viileitä, että Kissa vaan tärisee paikoillaan ja haluaa syliin. :D

Suru tuli vieraaksi

Nyt on Hatsi rakas saatettu haudan lepoon... Hatsi löytyi kuolleena häkistään lauantai iltana, en tiedä mikä tuli, aamulla oli pirteä iloinen itsenä, söi ja joi. Nyt ei pikkunen tunne enää kipuja. Olit rakas <3

Nyt meillä ei siis ole enää kaneja, eikä lähi aikoina ole tulossa, koska Joonas on sitä mieltä että ei kaneja, koska vuoden aikana niitä on ollu kolme ja kaikki ovat vihreämmillä niityillä.

Mutta meillä on vielä Nana kissi, josta tulen nyt varmaan kirjoittamaan enemmän ja muutenkin yritän olla aktiivisempi.